Hei Sanna,

kiitos erityisen hienosta haasteesta, sillä kokeilussa on syntyykö Danielille jotain hyvää hänen vanhemman sisaruksen rippijuhliin. Sellaista mitä hän voisi ilolla tarjota myös muille vieraille. Jotain mitä kaikki muutkin saavat maistaa ja syödä yhdessä hänen kanssaan. Kuulin sinulta, että pieni mies on vasta hieman alle kaksi vuotias ja ollut koko alkuelämänsä hyvin rajoitetulla ruokavaliolla. Mielestäni juuri tällaiset tilanteet vaativat niin kauan kokeiluja, että jotain ihan spesiaalia herkkua saadaan aikaan.

Kysyin mitä hän saa syödä ja hänelle sopii kertomasi mukaan  vain kaura, riisi, persikka (säilykkeenä tai soseena), myskikurpitsa, hunajameloni, possu, possusta tehty liivate ja hirvi. Hiiva ja ruokasooda käyvät kohotusaineina. Öljyistä ja rasvoista käyvät maidoton leivontamargariini, rypsi- ja auringonkukkaöljy. Maidoista vain kauramaito, -kerma, – ja kermavispi. Sitruunan kerroit sopivan käsiteltynä pieninä määrinä. Sokeri, suola, siirappi, fariinisokeri käyvät, samoin musta- ja valkopippuri ja paprikajauhe. Onneksi hänelle käyvät myös tapiokatärkkelys, ohratärkkelys sekä riisimurot.

Lista ei ole kovin pitkä ja haaste vaati miettimistä. Mitä leivonnaisia näistä raaka-aineista saisi aikaan. Haaste syntyy siitä, että hänelle ei sovi ksantaani, psylliumi eikä kananmunat. Näin taikinaan on vaikea saada sidosainetta muusta kuin tärkkelyksestä. Liivateperäiset hyydykekakut onnistuisivat ihan hyvin persikkasoseesta, mutta hän on kuulemma sellaista saanutkin. Olisihan hienoa jos tulisi tästä kokeilustani hänelle jotain uutta.

Mietin toissapäivän ja edellisen illan mitä tekisin ja jälleen alitajunta teki yöllä töitä. Heräsin eilen aamulla ajatukseen, että pitää tehdä jotain minkä ei tarvitse kohota sidosaineen kera. Lähdin ihan ensimmäisenä kokeilemaan saanko yllämainituista aineista tehtyä lehtitaikinan. Kuulostaa itsellenikin hurjalta ajatukselta, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilen. Samasta taikinasta hieman muunnellen ajattelin kokeilla pikkuleipiä ja nehän pysyivät kasassa! Tämä antaa viitteitä, että lehtitaikinakin saattaa pysyä kasassa.

Pikkuleiviksi taikinassa on hieman liian vähän makeutta, mutta lehtitaikinaksi se on sopiva, sillä siitä tehdään usein croissantteja tai joulutorttuja, joissa makeus ei ole se pääasia vaan jauhojen sekä rasvan sopiva sinfonia. Oletukseni on, että pieni lapsi tykkäisi pehmeämmästä ja makeammasta pikkuleivistä, joten pientä säätöä vielä tarvitaan ennen kuin laitan pikkuleipäohjeen teille tulemaan.

Kokeilin samasta taikinasta riisimurojen ja fariinisokerin kanssa persikka cobblereita ja ne onnistuivat hyvin.

Ne voi joko syödä kupista suoraan vaikkapa kaurakermavaahdon kera tai kumota lautaselle ns. keikausleivokseksi. Päälle voi laittaa myös pikkuleivän, näin siitä tulee hieman juhlallisempi tarjottava.

Eli tähän mennessä on Danielille pikkuleivät, persikka kuppi ja keikausleivos. Terveisiä vain pikku-miehelle.

Jatkan vielä tätä projektia lehtitaikinan osalta. Kun kokeilu on valmis, laitan reseptejä teille tulemaan.

Lämpimin terveisin,

Helena